kehno

kehno (Finnisch)

Adjektiv

	Singular	Plural
Nominativ	kehno	kehnot
Genitiv	kehnon	kehnojen
Partitiv	kehnoa	kehnoja
Akkusativ	kehnon	kehnot
Inessiv	kehnossa	kehnoissa
Elativ	kehnosta	kehnoista
Illativ	kehnoon	kehnoihin
Adessiv	kehnolla	kehnoilla
Ablativ	kehnolta	kehnoilta
Allativ	kehnolle	kehnoille
Essiv	kehnona	kehnoina
Translativ	kehnoksi	kehnoiksi
Abessiv	kehnotta	kehnoitta
Instruktiv	—	kehnoin
Komitativ	—	kehnoine- + Possessivsuffix

Bedeutungen:

1. schlecht
2. mager, dürftig

Beispiele

[1] Hänen uusin teoksensa on melko kehno. - Sein neuestes Werk ist ziemlich schlecht.

[2] Sienisaaliimme jäi tänä vuonna poikkeuksellisen kehnoksi. - Unsere Ausbeute beim Pilzesammeln war dieses Jahr ungewöhnlich mager.